No huhhuh. Nyt se on tapahtunut. Minullakin on blogi.
Tämä blogi syntyi oikeastaan vahingossa. Halusin kommentoida siskoni blogissa olevaa tekstiä, mutta se ei ollut mahdollista ellen ole itse bloggaaja. Loin käyttäjätunnuksen, ja siinä samassa piti luoda kokonainen blogi.
No, tässä se nyt on. Aika vaatimaton, enkä oikein jaksa uskoa, että kovin aktiivinen kirjoittaja jaksan olla.
Nuorempana kirjoitin tosi ahkerasti päiväkirjoja. Ja kaikenmaailman kirjevihkoja kavereideni kanssa. Olisikohan tämä yhtään samanlaista? Niitä päiväkirjoja vaan ei oltu tarkoitettu kenenkään muun luettavaksi... Mitä tällaisiin julkisiin päiväkirjoihin oikein kuuluu kirjoittaa? Ruokareseptejä? Säätiedoituksia? Elokuva-arvosteluja?
Mieheni mielestä blogit ovat turhia. Ei kuulemma tarvitse enää soittaa ystävilleen eikä mennä kylään, kun kuulumiset voi kätevästi lukea blogista. No, sori vaan, itseni suhteen en aio sitä mahdollisuutta antaa, ettei muhun tarvitse enää pitää yhteyttä. :)
Joten pitäkää, pliis...
skip to main |
skip to sidebar
"Aina ei voi tietää. Oikeastaan melkein koskaan."
Tietoja minusta
Ystävien blogit
Katso nämäkin
Vanhemmat tekstit
- huhtikuuta 2011 (1)
- huhtikuuta 2010 (1)
- maaliskuuta 2010 (1)
- kesäkuuta 2009 (1)
- maaliskuuta 2009 (1)
- helmikuuta 2009 (1)
- tammikuuta 2009 (3)
- elokuuta 2008 (1)
- heinäkuuta 2008 (2)
- kesäkuuta 2008 (1)
- toukokuuta 2008 (1)
- maaliskuuta 2008 (2)
- helmikuuta 2008 (1)
- tammikuuta 2008 (3)
- lokakuuta 2007 (1)
- syyskuuta 2007 (5)
- elokuuta 2007 (3)
- heinäkuuta 2007 (5)
- kesäkuuta 2007 (5)
- toukokuuta 2007 (4)
- huhtikuuta 2007 (3)
- maaliskuuta 2007 (2)
- helmikuuta 2007 (1)
- tammikuuta 2007 (4)
- joulukuuta 2006 (3)
- marraskuuta 2006 (5)
- lokakuuta 2006 (4)
- syyskuuta 2006 (6)
- elokuuta 2006 (14)
2 kommenttia:
Alan ammattilaisena (heh...) koen velvollisuudekseni kommentoida hiukan tuota isännyyden kommenttia blogien turhuudesta.
Blogit syövät sosiaalisen elämän ihan yhtä hyvin kuin sähköposti tai vaikka pelkkä puhelinkin IMHO. Eli eivät.
Tietenkin on helppo lukea toisten kuulumisia blogista, mutta uskoisin, että enemmänkin ne pienet palaset ystävien elämästä vain herättävät kiinnostusta kysyä lisää. On toki paljolti kirjoittajasta itsestään kiinni, mitä kaikkea itsestään blogissaan paljastaa. Useimmiten blogeissa kirjoitetaankin ajatuksia ja tuntemuksia itseä kohdanneista asioista kuin faktapitoisesti oman elämän kulusta. Ja ainahan voi heittäytyä salaperäiseksi...
Vaikuttaa siltä, että blogit ovat yksityishenkilöiden kohdalla syrjäyttämässä perinteiset www-sivut. Blogin tekeminen onnistuu myös henkilöltä, joka ei ole kuunaan kuullut html-koodista saati olisi kovin innostunut sitä opettelemaan. Alan taitajat taas voivat kikkailla bloginsa kanssa miltei määrättömästi tai vaikka koodata koko bloginsa itse.
Lisäksi blogin päivittäminen on hyvin helppoa. Tämä se vasta on hyvä juttu, koska usein perinteisten kotisivujen kanssa ruukaa käydä niin, että tiedot ovat jostain vuodelta kivi ja vasara ja silti henkilö mainostaa kotisivujaan työhakemuksissa sun muissa.
En silti näe mitään syytä ryhtyä käännyttämään blogin pitämiseen haluttomia ihmisiä blogiaktiiveiksi. Niin tarpeellinen se ei sentään ole. Mutta kuten perinteisenkin päiväkirjan pito, myös nettipäiväkirjan kirjoittaminen antaa kirjoittajalleen jotain. Omiin kirjoituksiin on hauska palata myöhemmin ja katsoa elämäänsä taaksepäin. On hauska huomata, miten ajatukset ovat vuosien varrella muuttuneet ja miten eri tilanteet ovat kasvattaneet luonnetta. Blogistaan voi siis myös oppia!
Taitaa alkaa meikäläisen portfoliofanaattisuus paistaa läpi. Paras lopettaa.
Palver on päättynyt, kuten radiossa sanotaan.
Tervetuloa bloggailijoitten joukkoon! Tämä taitaa nyt olla uusi muotivillitys :)
Ja miehelle terkkuja, että olen hyvin pitkälle samaa mieltä Leenan kanssa siitä, että blogit eivät syö sosiaalista elämää vaan pikemminkin ylläpitävät sitä. Nih.
Lähetä kommentti