Seesteinen sunnuntai

Oletteko ikinä huomanneet omassa elämässä tapahtuvan elokuvista tuttua slow motion -efektiä? Minä huomasin tänä aamuna.

Sattuipa nimittäin niin, että kalenterissa ei lue mitään. Tarkoituksella. On ollut vähän hektinen viikko ja tulossa vielä hektisempi Venäjälle lähdön ym. säädön takia, niin ajattelimme siipan kanssa tarvitsevamme tämän vapaapäivän tähän väliin. (huom kaikki kanssakärsijät, tämä ei ole valitusta, totean vaan asian laidan) Ja niinpä siis nukuin aamulla piiiiitkään ja herättyäni tuntui siltä että aika todellakin kulkee hitaammin, kuin ei ole olemassa valmiiksi ohjelmoitua minuuttiaikataulua. Pesukone tosin juuri ilmoitti ohjelmoineensa itsensä valmiiksi, joten pyykit pitäisi mennä ripustamaan. :)

Meillä oli taas eilen keikka nuortenillassa. Esitimme yhden tanssin Venäjä-ohjelmistosta. Oli hauskaa, kun miksaajatkin myötäelivät viimeviikkoisen avaruusesityksemme aiheuttamaa traumaa kanssamme, ja tekivät erikoisjärjestelyjä, jotta tällä kertaa saataisiin esitys pelastettua, jos vaikka cd rupeaisikin taas rutisemaan. Mutta ei onneksi ruvennut. Pojat vaan eivät uskaltaneet soittaa musiikkia kovin lujaa, joten ainakin lavalla tuntui tunnelma vähän lässähtävän. Yleisöltä kuitenkin saatiin hyvää palautetta. Kokous oli muutenkin tosi hyvä, väkeä oli taas jostain syystä ihan hirveästi. Rukouspalvelussa sain ruksata yhden tytön puolesta, joka halusi tulla uskoon. Jee. :)

Slow motionista vielä. Sitäkin on kahdenlaista. On tällaista hyvää hitautta, jolloin voi rauhassa olla ja levätä, ja sitten on pahaa hitautta, kun on paljon hommia tehtävänä eikä vaan yksinkertaisesti pääse käyntiin itsensä kanssa. Toivon, että ensi viikolla vältyn jälkimmäiseltä tämän seesteisen sunnuntaivapaapäivän ansiosta.