Sosiaalista elämöintiä

Tänä viikonloppuna on ollut harvinaisen vilkasta tämä seuraelämä. Perjantaina istuttiin iltaa muutamien ystävien kanssa kristillisen elokuvan ja hyvien keskustelujen merkeissä. Kiitos vaan kaikille osallistuneille. :) Eilen olin muutaman vanhan koulukaverini kanssa perinteeksi muodostuneessa pikkujoulutapaamisessamme.

On se vaan kummallista, miten erilaista on yhteys uskovien ja ei-uskovien ystävien kesken! Vaikka kaikki eikkari-kaverini olivatkin juhlissa alkoholittomalla linjalla myötätunnosta yhtä raskaana olevaa kohtaan (se en siis ole minä...), ei keskustelumme yltäneet läheskään yhtä syvälliselle tasolle kuin edeltävänä iltana uskis-ystävien kanssa. Tosin asiaan varmasti vaikuttaa myös se, että tapaamme koulukaveriporukalla noin kerran vuodessa, joten ei kai siinä mitään hirveän syvällistä voi odottaakaan... Silti he kaikki ovat minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joiden kanssa olisi mukavaa tavata useamminkin, jotta se vanha hyvä ystävyys, joka meillä kouluaikoina oli, voisi viritä jälleen... Mutta mistä se johtuu, että kukaan meistä ei ole kovin aktiivinen pitämään yhteyttä, vaikka kaikki ajattelemme, että se olisi mukavaa?

Tänään vietämme aikaa vanhempieni kanssa. Sosiaalista elämöintiä sekin. :)