Sellaista se on, tämä elämä, arkista. Paljon asioita kyllä tapahtuu, mutta kaikki on niin sangen tavallista (ainakin minun näkökulmastani) että eipä siitä paljon viitsi kirjoittaa: Heräsin aamulla. Menin töihin. Olin töissä. Tulin töistä. Olin kotona. Menin nukkumaan.
No nyt tuli pieni valkoinen vale. En useinkaan tule töistä kotiin, siis suoraan. Siinä kohtaa elämä täyttyy yleensä kaikenlaisista harrastuksista ja palavereista. Jopa siinä määrin, että siitä toiminnan määrästä on tullut arkista. Jos joskus olisikin rauhallinen koti-ilta työpäivän jälkeen, se olisi ehkä sitä kaivattua vaihtelua ja jännitystä arkielämään. Mitään sen kummempaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kiitos. :)
Tämänkin syvällisen tekstin perimmäinen tarkoitus oli varmaankin vaan ilmaista kaikille ahkerille blogikävijöille, että edelleenkin elossa ollaan ja potkitaan.
Nuhaa meinaa pukata taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Täällä kohtalotoveri. Nuhan kannalta siis. Tilanne ei kovin paha, ei toivottavasti sellaiseksi muutukaan.
Kiva, että olet elossa, voimia! :)
Ilmainen vinkki: Hain kaupasta äsken perjantaipussin eli Pätkis Minipaloja, nyt taas hymyilee! Kunhan ei ota tavaksi liian usein.
Lähetä kommentti