Murheellisten ihmisten maa

On tämä elämä kyllä välillä aika kummallista. Ihmisillä on kamalasti murheita. Viime aikoina olen törmännyt niin moneen eri tavalla murheelliseen ihmiseen, että omat pikku ongelmat alkavat näyttää aika mitättömiltä. Mutta silti niitä murehtii. Joskus turhaan, joskus syystä. Sitä haluaisi olla toisille murheellisille oikealla tavalla vierellä kulkijana, rohkaisijana, itkeä itkevien kanssa. Mutta kun ei oikein osaa.

Jesaja kirjoittaa (Jes. 40:28-31):
Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Aamen. Kenen muun, kuin Jumalan puoleen on murheellisen ja väsyneen hyvä kääntyä?

Viimeaikoina on soinut päässä myös Stingin kappale Fragile.

On and on the rain will fall
like tears from a star, like tears from a star.
On and on the rain will say
how fragile we are, how fragile we are.

...Juuri heikoissa hän on väkevä. Ei omassa voimassa, vaan Herran...