Vain sinä tunnet minut, Vapahtaja,
ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin.
Jos luoksesi en pääse voittajana,
saan tappioni tuoda kuitenkin.
Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!
Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani!
(Virsi 289, Kirsten Aagaard Hansen 1877, suom. Anna-Maija Raittila 1984)
Vaari nukkui pois perjantaiaamuna 75 vuoden iässä. Hän oli jo pitkään asunut palvelutalossa Seinäjoella ja käynyt vuosi vuodelta heikommaksi. Silti tieto hänen poismenostaan tuli yllättäen. Suurta surua en tunne, sisällä on vain hiljainen toive, että Vaarilla olisi kaikki nyt hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Niin. Samojen asioiden äärellä.
Lähetä kommentti