Vetkuilua

No niin, melkein pari viikkoa vierähti. Kiva, että mulla silti on joitakin ahkeria lukijoita, jotka jaksavat kärsivällisesti odottaa. :)

Katariina kirjoitti blogissaan, että säännöllinen päivärytmi pitää pään paremmassa järjestyksessä. Kunpa mullakin olisi sellainen! Siis se rytmi. Olen jo aiemminkin miettinyt, miten on mahdollista, että silloin kun kävi 8 tuntia päivässä töissä, sai silti tosi paljon aikaiseksi vapaa-ajallaan. Nyt ei meinaa millään saada, vaikka sitä vapaa-aikaa on teoriassa koko ajan. Ihme vetkuilua vaan. Tai sitten on jotenkin kaikki projektit kasvaneet (mitä en kyllä usko) suuremmaksi kuin ennen. Koko ajan kuitenkin tuntuu siltä että pitäisi hoitaa miljoona asiaa ja sopia ja säätää kaikenmoista. (vali, vali...)

En tiedä, johtuuko sitten tuosta "liiasta" vapaa-ajasta vai mistä, mutta tänä alkusyksynä olen myös huomannut seurakunnassa palvelemiseen liittyvän hengellisen ulottuvuuden erilaisena kuin ennen. Ajankohtaista tässä parin viikon sisään on ollut Wake Up-kuvausten käynnistäminen, Väylän startti ja huomisen avioliittotapahtuman valmistelut. Ja kaikkien niiden osalta joku tai jotkut asiat ovat tökkineet, menneet eri tavalla kuin on suunniteltu tai kerrassaan tullut vastoinkäymisiä. Mä en usko että se kaikki johtuu vain minusta. :) Osa ongelmista on varmasti hengellistä laatua. Niihin pätee lainalaisuus: mitä tärkeämpi työ, sitä enemmän vastustusta. No, kaikki hengellinen työ on tärkeää, mutta ehkä olen itse jotenkin nyt eri tavalla vastuussa, kun huomaan sen vastustuksenkin. Ja mikä siihen auttaa? Rukous vaan.

Mutta vetkuilut sikseen. Menen tänään ostamaan uuden polkupyörän. Vanha nimittäin varastettiin kesällä. Sitten pääsee taas ketterästi kulkemaan, toivottavasti ilmojakin vielä piisaa...