Meillä kävi jokin aika sitten vieraita. Tarjoilusta jäi likaisia astioita, jotka ovat konepesuun sopimattomia (siis käsin tiskattavia).
Päätin tehdä pienen kokeen. Kuinkahan kauan menisi, ennen kuin samassa huushollissa asuva miespuolinen homo sapiens sapiens huomaisi tiskipöydällä olevat tiskit ja pesisi ne? No. Viikon jaksoin odottaa ja sitten tiskasin ne itse.
Epäreilua!, huutavat nyt kuorossa kaikki miehen hormonaaliset lajitoverit. Ei minusta. Helpotin tehtävää mainitsemalla pariinkin otteeseen, kuinka mukavaa minusta olisi, jos mies huomatessaan tiskipöydällä koneeseen sopimattomia astioita pesisi ne. Ehkä se ei ollut kyllin suora toive. Mutta pitääkö aina pyytää?!
Tasapuolisuuden nimissä on todettava, että ilmeisesti mies- ja naispuolisten ihmisolioiden tiskikäyttäytyminen ylipäätään on erilaista, ainakin meillä. Miestä nimittäin ärsyttää, jos tämä naispuolinen homo sapiens jättää käyttämänsä astiat ruokapöytään (mitä tietenkin tapahtuu vain erittäin harvoin, joskus ja jouluna...), vaikka tiskikoneessa (tai tarkemmin sanottuna tiskipöydällä...) olisi tilaa. Naispuolinen on sen sijaan ajatellut täyttää koneen myöhemmin ja laittaa sen sitten saman tien päälle, ja sitä odotellessa on aivan sama ovatko astiat ruoka- vai tiskipöydällä. Ja sitten täyttäessään konetta nainen tulee myös laittaneeksi sinne juomalasin, joka on notkunut tiskipöydän nurkalla käytettynä ainakin viikon, mistä mies taas puolestaan harmistuu, kun ei löydä juomalasiaan "jota olisi ihan hyvin voinut käyttää vielä"... samanlaisia puhtaita laseja kun on kaapissa kuitenkin vain jotain seitsemän...
Niinpä. Kaikesta tästä huolimatta lähettelen kuitenkin joskus mielessäni kiitokset sille ihmiselle joka keksi tiskikoneen, sillä se keksintö on luultavasti pelastanut monta avioliittoa. Minkähänlaista vääntöä meilläkin käytäisiin ilman sitä?
Muuten, arvatkaa miksi ne pöytään jätetyt astiat ärsyttävät miestä? Koska silloin siinä ei mahdu lukemaan lehtiä. Ja arvatkaa kuka siirtelee lehtiä syrjään, kun haluaisi syödä pöydän ääressä...? Että näin meillä. :)
ps. Tulkkaus äkillisen tosikkouden varalta: mistään oikeasta aviokriisistä ei tässä nyt kuitenkaan ollut kyse... ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Muuttaessamme uuteen vanhaan taloomme tiskikone oli ostoslistalla ensimmäisenä. Kaksikin viikkoa ilman tiskikonetta aiheutti jo ihottumaa..
Henkistä vai fyysistä ihottumaa? ;) Juu, meillähän se kone oli häidemme jälkeen ensimmäisen arkipäivän ensimmäinen hankinta.
kuulostaa todella tutulta..olipa terapeuttista lukea muiden vastaavia haasteita arjessa:) JOkaisella parilla taitaa olla omansa. Äitini kuulemma murusteli ja jätti keittiön kaapit auki- onkohan se periytyvää...:) ?
Sekä että :)
Jaa-a, en tiedä periytyvyydestä, mutta mullakin on kaappien aukijättämistaipumus, sekä kotona että töissä. Jälkimmäinen etenkin on noloa... Aina tietää milloin Veera on käynyt keittiössä... :)
Hahaa, tähänpä tutkimusasetelmaan olikin helppo eläytyä :) Appropos kaappien aukijättäminen on varmaan Femme Sapiens Sapiens Fennican lajiominaisuus. Yleensä kaapista pilkistää tyhjää suklaalevy (?) Olen miettinyt, että eikö kaappi kannattaisi tässä tapauksessa pikemminkin sulkea (?) Liittyen varsinaiseen tutkimukseesi, hankimme mekin muutama viikko sitten ihan ensimmäisen tiskikoneemme. Arvatkaa onko tästä aiheesta syntynyt kädenvääntöä? Vaiherikasta huhtikuun alkua Kalevaan!
eeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
kirjoitin juuri meiliä yhdelle ystävälleni, että kyllä on siunattua opiskella sinkkuna, kun saa kaikessa rauhassa hautautua esseiden ja tenttiinlukemisen ja harjoitus-opetusten ja lisä-ov:eiden alle päiväkausiksi (mikä on uusi hämmentävä piirre, jonka olen itsestäni löytänyt). no, pieni ironia tässä. onko aina hyvä hautautua? ja jos olen joskus samanlaisessa tilanteessa kuin te noiden astioiden ja homo sapines sapines:in (kuten lapsena tavasin)kanssa yhteistä kieltä opettelemassa... te olette jo jatko-kurssilla kun minä vasta alkeinen.
vai pääseekö tuossa jatkolle ollenkaan?
Jumala loi miehen ja naisen! kiitellään! :)
Lähetä kommentti