Matka alkoi, tie tuntemattomaan.
Tuntematonkaan ei ainiaan.
Harhaan toisinaan tuuli johdattaa.
Kaiken kantaja edeltä jo tuntee matkani.
Matkaan viimeiseen yli peilityynen veen
hiljaa virta vie mukanaan.
Laulut vaienneet, viimat hiljenneet.
Kartuu rannan puut, katsoo kulkijaa.
Matkaan viimeiseen yli peilityynen veen.
Rannalle saavun ja katson ylöspäin.
Kerran kuljen laskuun auringon,
kohti vuoria matkaa teen.
Taakse jääkööt vieraat taipaleet,
taakse jääkööt, matkaa teen.
Luokse Jeesuksen, kaiken antajan,
luokse Kuninkaan, kotihin.
Armo suunnaton, siinä toivo on.
Virralle kaikumaan jää: näkemiin.
Tuntematonkaan ei ainiaan.
Harhaan toisinaan tuuli johdattaa.
Kaiken kantaja edeltä jo tuntee matkani.
Matkaan viimeiseen yli peilityynen veen
hiljaa virta vie mukanaan.
Laulut vaienneet, viimat hiljenneet.
Kartuu rannan puut, katsoo kulkijaa.
Matkaan viimeiseen yli peilityynen veen.
Rannalle saavun ja katson ylöspäin.
Kerran kuljen laskuun auringon,
kohti vuoria matkaa teen.
Taakse jääkööt vieraat taipaleet,
taakse jääkööt, matkaa teen.
Luokse Jeesuksen, kaiken antajan,
luokse Kuninkaan, kotihin.
Armo suunnaton, siinä toivo on.
Virralle kaikumaan jää: näkemiin.
(säv. Leena Katto, san. Leena ja Henrik Katto)
Pertti Perttula alias appiukkoni nukkui pois 28.4.2009 mökillään Teiskon Velaatassa. Laitamme toivomme Jumalan Armoon, ja sanomme: näkemiin.
ps. Tänään on Toivon päivä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti