Äkkiäpä se kävi. Ajattelin, etten kovin aktiivinen kirjoittaja jaksa olla, mutta tässä sitä nyt ollaan. Taitaa olla elämässä sellainen seesteinen hetki, että ajan käyttäminen näin ei tunnukaan tuhlaukselta.
Oikeastaan on todellakin vaikeaa olla kokematta syyllisyyttä siitä, että on seesteistä. Olen tottunut aktiiviseen ja jatkuvaan säätämiseen, stressiin ja kiireeseen. Ajattelin, että kun siippa menee takaisin töihin kesäloman jälkeen, niin mullakin alkaa kiirettä pitää. No, ei tunnu ainakaan vielä missään. Se, että päätoimi tällä hetkellä on olla työtön työnhakija, on aivan uusi olotila mulle. Ja kun tuleva työpaikka on tavallaan jo tiedossa, ja vain odottelen, että homma alkaa, niin ei siitä työnhaustakaan enää paljon ajankulua päiviksi ole.
Mutta en valita. Yritän nauttia rauhasta, levosta, kesästä ja lämmöstä. Kerätä voimia tulevaan syksyyn, tuleviin projekteihin, joita nyt on jo mahdollista hoitaa rauhassa ja levosta käsin. Ihanaa. Ja kun syksy kunnolla tulee, tiedän että vauhtia ei tule puuttumaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tähän jää todella koukkuun! Oliskohan tää taas niitä tyttöjuttuja, kun myös mun siippani on pikkuisen ollut sitä mieltä, että tämmöiset on turhia.. :)
Tälläisinä elämän seesteisinä aikoina on hyvä suunnitella niitä aktiivisempia aikoja. Tosin elämän käyttäminen tulevan elämän suunnitteluun johtaa helposti siihen, että se koko elämä jää elämättä.
Kahdelta nähdään!
Lähetä kommentti