Tyttöjen juttuja?

Olin eilen kahvilla ystäväni, toisen kesä-kotirouvan kanssa. Saimme mukavasti kolme tuntia kulumaan jutellen kaikenlaista.

Blogit ovat kuulemma tyttöjen juttuja. Aloin miettiä, mikä määrittelee asiat miesten ja naisten jutuiksi. Tai kuka ne määrittelee? Se ajatusmalli, että naisilla on suurempi tarve ilmaista itseään sanallisesti tai pohtia asioita ääneen jonkun kanssa, on kaiketi melko yleisesti tunnustettu. Huomaan sen itsessänikin. Mitkä ovat ne muut "yleiset totuudet", joiden mukaan asiat on jaettavissa tyttöjen ja poikien jutuiksi? Minkä verran on lupa painottaa omaa identiteettiä ja yksilöllistä ajattelua ilman, että leimataan nirppanokaksi tai ylpeäksi eukoksi, ja minkä verran voi mennä massan mukana ilman että tulee leimatuksi osaksi sellaista kanalaumaa johon ei ikipäivänä haluaisi tunnustaa kuuluvansa? Podenko kenties jonkinlaista itsetuntokriisiä kun tällaista edes ajattelen? Ja jos en ajattele, olenko juuri se itsekäs ja ylpeä eukko, johon eivät "yleiset mielipiteet" päde?

Tässä taannoin olimme lomalla Lontoossa. Siellä erään ostoskeskuksen aulassa kosmetiikkamainokselta näyttävä nainen tuli pysäyttämään ja kysyi, onko minulla hetki aikaa. Tässä käymämme keskustelu:
- Anteeksi, ovatko kyntesi luonnolliset?
- Anteeks mitä?
- Niin, ovatko kyntesi luonnolliset?
- Joo... (ja äänetön lisäys: mitä sitten?)
- Ehditkö tulla tänne hetkeksi, näytän sinulle jotain.
- Ei kiitos.
- No hyvää päivänjatkoa sitten.

Anteeksi nyt vain, jos itsekäs eukko minussa saa vallan, enkä ihan ymmärrä miksi minun pitäisi melko siisteihin ja normaalin hyväkuntoisiin kynsiini edes harkita jotain epäkäytännöllistä ja kaiken lisäksi luonnottoman näköistä rakennekynsipidennystä...