Kuihdutuskuuri

Olen tänä kesänä hurahtanut laskemaan pisteitä. Siis niitä painonvartijoiden. Niitä, joiden tarkoituksena on laihduttaa.

Aikaisemmin pidin itseäni sopivan kokoisena. Keväällä äitini synttäreillä miespuolinen serkkuni tuli viattomasti taputtamaan vatsaani ja kysyi, onko siellä joku. Nauroin vain, että ai näytänkö siltä, ja hän meni kovin hämilleen. Jälkeenpäin sitten mietin, että on tainnut tulla vähän kiloja lisää, kun ne ihmiset joita harvemmin näen, huomaavat asian. Ja huomasin sen itsekin siitä, että vaatteet alkoivat kiristää.

Niinpä sitten ryhdyin pistelaskuriksi. Yllättävän nopein tuloksin. Eilen hämmäistyin, kun vaaka näytti lukemaa, jota en ole nähnyt yli kuuteen vuoteen (tulkitse: olen ollut parisuhteessa kuusi vuotta, ja sinä aikana puntarin lukemat ovat vain hiipineet ylöspäin). Onhan se kannustavaa, mutta harmillista on myös se, että ne vaatteet, jotka ennen kiristivät, ovat nyt muuttuneet väljiksi, jopa liian suuriksi...

Viikonloput ovat laihduttamisen kannalta hirveimpiä. Silloin on sosiaalinen elämä aktiivisimmillaan, ja viikonloppuihin kuuluvat ulkonasyömiset ja vierailut kyläpaikkoihin, joissa on aina pöytä notkeana. Kyllä, olen ylittänyt sallitut pisteeni ihan jokainen viikonloppu. :) (Muuten, tämä ei tarkoita sitä, että jos nyt joku tämän jutun lukenut haluaa kutsua kylään, täytyisi mulle tarjota ituja tai jotain muuta "kevyttä"...)

Loputtomiin en aio laihduttaa. Minulla on tavoite. Siihen on vielä hiukan matkaa. Vaikein osuus lieneekin sitten pysyä saavutetussa painossa...