Lapsen usko

"Mä uskon, että tulevaisuudessa luonto on ihan samanlainen kuin ennen. Ehkä jotkut kukat kuolevat, mutta maitohorsma ainakin kasvaa aina samaan paikkaan."
- Aamulehti 12.11.06, Ihmiset-liite, Daniel Virtanen (9v.) Mari Karsikkaan artikkelissa

Tämän aamun lehdessä oli hauska kirjoitus. Yhdeksänvuotias poika kertoi, millainen maailma olisi jos hän saisi päättää.

"Mun mielestä ihmiset voisivat tehdä itselleen työpaikan. Rakentaa sen vaikka kepistä ja risuista jonkin tien viereen. Vaikka jonkin pikkukaupan." -AL 12.11.06

Ihailen sitä naiviutta, jolla lapset suhtautuvat maailmaan ja elämään. Toisaalta tulen surulliseksi, sillä tiedän, että joskus hekin kasvavat ja joutuvat toteamaan, ettei kaikki ole niin yksinkertaista. Mutta on myös asioista, joista aikuiset tekevät turhaan monimutkaisia. Esimerkiksi usko.

En olleenkaan väitä, etteivätkö hengelliset asiat ole toisinaan monimutkaisia. Mutta ne suurimmat totuudet, ne ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia, tai ainakin ne tulisi hyväksyä sellaisina, ja suhtautua niihin kuten lapsi: naivin luottavaisesti. Raamattukin opettaa niin.

Voi kunpa ne kaikki lapset, jotka nyt katselevat maailmaa omasta naivista näkökulmastaan, ja uskovat Jeesukseen, voisivat kasvaessaan säilyttää uskonsa yhtä yksikertaisena! Tämä nyt ei tarkoita sitä, etteikö ihmisen tulisi kasvaa hengellisesti. Tottakai. Mutta mitä hyötyä on siitä että "selitetään puhki pieninkin mysteeri", kuten Jukka Leppilampi runoilee. Itse toivoisin voivani säilyä lapsen kaltaisena...

Ja sitten on sitä ihan toisenlaista naiviutta. Sitä, että aikuiset ihmiset katsovat asioita vain omasta napapiiristään, ja uskovat lujasti, että kun tarpeeksi tahtoo niin tapahtuu. Nimimerkillä sattuipa kerran omalle kohdalle... Ja onpa sattunut myös muille, mm. tv-työssä, sitä nyt tässä sen kummemmin spekuloimatta...

Mutta mitäpä sitä asioita turhaan monimutkistamaan: maitohorsma ainakin kasvaa aina samaan paikkaan. :)