Palapelejä

En ole tosi tosi pitkään aikaan pelannut yhtäkään oikeaa palapeliä. Siis sellaista fyysistä palapeliä, joka on tehty jostakin olevaisesta materiasta. Mutta henkisiä ja hengellisiä palapelejä on tullut pelattua sitäkin ahkerammin.

Tällä hetkellä on käynnissä tv-työ -nimisen palapelin kasaaminen. Vielä pari viikkoa sitten näytti siltä, että kaikki palat ovat hukassa, syöty, piilotettu tai muuten vaan rauenneet tyhjiin. Mutta nyt alkaa jo näyttää valoisammalta. Paljon valoisammalta. Paloja on löytynyt. Ei vielä kaikkia, enkä vielä voi sanoa, millainen kuva niistä muodostuu. Mutta joka päivä löytyy joku osa palapeliin, ja hienoimmalta tuntuu, kun palat alkavat näyttää siltä, että ne saattaisivat sopia yhteen. Valmiiseen on silti vielä pitkä matka.

Yksi iso syy siihen, että palapeli on alkanut kehittyä, on se, että minä ihan oikeasti ryhdyin työhön. :) Valtava oivallus. Mutta niin se vaan on, että pitkään pyörittelin kauhulla edessäni synkkää säkkiä, joka oli pullollaan palapelin palasia, uskaltamatta työntää kättäni säkkiin ja katsoa millainen pala tarttuu käteen ja miten se sopii juuri tähän palapeliin. Pienen (ja kuitenkaan ei ihan pienen...) painostuksen alla rohkeus löytyi, tai ainakin oli pakko alkaa hommiin. Silti olen vielä tosi arka, tosi raakile siinä hommassa mihin olen sekaantunut. Onneksi ei tarvitse tehdä omin voimin...

Muuten, kiitos ystävät, jotka olette raskaita huokauksia aiheen tiimoilta kuunnelleet. Se on minulle tärkeää. Jos vaan jaksatte, lupaan että huokauksia tulee riittämään vastakin...