tiistaina, huhtikuuta 10

Uusi luukki, uudet kuviot

Leikkautin otsatukan. Viimeksi olen sellaisen omistanut 20 vuotta sitten, joten vähän aikaa meni tottuessa. No, nyt en enää säikähdä peilikuvaani.

Pääsiäinenkin meni. Oli mukavaa, mutta tänään oli ankeaa palata takaisin töihin. Ei olisi millään jaksanut herätä. :)

Solulaisemme olivat melkein kaikki vielä tänään pääsiäisen vietossa tai muuten vaan kiireisiä, joten solukerta jäi väliin. Niinpä vietimme siipan kanssa "vapaailtaa" käymällä elokuvissa. Oli vähän niin kuin pakko, kun meinaa sarjaliput mennä vanhaksi. Videotykin omistajuus on kyllä huomattavasti harventanut elokuvissa käymistämme. No, se leffa mitä katsoimme, oli Numero 23, (seko)pääroolissa Jim Carrey. Oli omituista nähdä kuminaama vähän "vakavammassa" roolissa. Allekirjoittaneen mielipide elokuvasta ei ole vielä ihan selkiytynyt, mutta kyllä se ihan katsottava leffa silti oli.

Ja niistä uusista kuvioista... Eipä niitä kyllä ole vielä tiedossa. Työ loppuu toukokuun lopussa ja jatkosta kuulemma voidaan keskustella aikaisintaan elokuussa, joten ainakin kesäksi pitäisi jotakin keksiä. Siispä kättä ristiin vaan...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aina hyvä vaihtoehto on jäädä äitiyslomalle. Tosin se ei kyllä taida enää täksi kesäksi auttaa. Mutta aina voi yrittää!

Paavo Toivanen kirjoitti...

kyllä lemmen puheissa on nyt järkeä!

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin on etari nykyään:) Eiks oo kiva palata juurille. Yleisin kuultu kommentti on, et "oletpas tyttömäisen näköinen.."musta on aika masentavaa, että mun pitää yrittää näyttää tyttömäiseltä. Mähän olen vielä ihan tyttö, aivan niin kuin sinäkin rva Perttula:)

Sanna