Kodinraivotar ja häiriötekijät

Jäätyäni taas työttömäksi kesäkuun alussa, päätin ryhtyä kodinhengettäreksi. Se ei ihan onnistunut...

Kun tulimme Maltan-lomalta, koti oli niin kaaoksessa, että sain armottoman siivousvimman. Piti laittaa parveke kuntoon, pestä ikkunat, pyykätä kaikki mahdollinen keittiöntuolien istuintyynyistä lähtien, siivota koti lattiasta kattoon... Tämän kaiken keskellä aloin muistuttaa enemmän kodin raivotarta kuin hengetärtä. :)

Ikkunanpesusta sitten. Katariinakin kirjoitteli omia kokemuksiaan, siispä minäkin nyt tuon oman lusikkani soppaan. Muuton myötä kotimme ikkunoiden lukumäärä kasvoi kahdella. Ja kun kaikissa on kolminkertaiset lasit, pestävien pintojen määrä kasvoi 12:lla. No ei se mitään, samalla raivolla sekin menee ja onneksi on hyvät välineet. Mutta keittiön ikkunan kohdalla tuli sitten se tenkkapoo. Remontin yhteydessä joku ystävällinen maalarisetä tai -täti oli maalannut keittiön ikkunan karmit ja työntänyt ikkunan kiinni antamatta maalin ensin kuivua. Oli siis täysin mahdotonta saada lasia auki, se oli kuin liimattu. Ja kun ikkuna oli niin likainen, että tuskin läpi näki, oli pakko keksiä jotain. Ja rouva raivotar keksi pestä ikkunaa tuuletusikkunan kautta ulkopuolelta niin pitkälti kuin käsi ja lastanvarsi ylettivät. Se oli älyttömän hankalaa ja hikistä puuhaa, mutta ainakin lasi kirkastui, osittain. Se likainen kaistale, johon lasta ei enää ylettynyt, jää sopivasti verhon taa piiloon. Naapureilla saattoi olla hauskaa meikäläisen puuhia katsellessa, varsinkin kun ulkona samaan aikaan satoi vettä... Mutta nyt on puhtaat ikkunat ja koti muutenkin siistimpi.

Asiasta toiseen. Elämääni on ilmaantunut kaksi ärsyttävää häiriötekijää: puhelinmyyjät ja remonttireiskat. Ensinmainituista oli haittaa etenkin Maltan lomalla. Puhelin soi lähes päivittäin, ja kun numero oli tuntematon, minun oli pakko vastata, olinhan laittanut juuri ennen lomaa monta työhakemusta menemään, eikä voinut olla varma, josko niistä soitettiin. Kauhulla odotan, millainen on seuraava puhelinlasku... Sama soittelu on jatkunut tällä viikolla, kun kaikki viimeviikon torjutut myyjät soittavat uudelleen. Huvittavinta on, että kaikki kuvittelevat meillä olevan paljonkin lapsia ja ovat hämmästyksestä suunniltaan, kun sanon ettei ole lapsia eikä tilata Aku Ankkaa eikä liitytä kirjakerhoon.

Jälkimmäisistä häiriötekijöistä on ollut haittaa pitkin vuotta. Tiedättekö tunteen, kun on yksin kotona mahdollisimman räjähtäneen näköisenä (tyyliin pyjamassa...) ja ovikello soi, etkä odota ketään kylään? Usein siellä on joitakin uskonnollisen suunnan edustajia tai palmusunnuntaina virpojia ja heistä selviää, kun ei mene avaamaan ovea. Mutta nämä remonttireiskat ovat toista. Meillä on rappukäytävän ovessa jatkuvasti lappu, jossa kerrotaan tehtävän remontista johtuvien puutteiden korjauksia ja että asukkaiden ei tarvitse olla paikanpäällä. Mutta jos sattuu olemaan paikanpäällä, eikä ehdi avaamaan ovea, nämä remonttireiskat tuleva yleisavaimella sisään! Viimeksi tänään klo 9 heräsin ovikellon soittoon ja sain juuri ja juuri haalittua edes vähän yöpukua säädyllisemmät vaatteet päälleni, ennen kuin tyyppi tuli omin avaimin sisään. Siinäpä sitten nolosteltiin puolin ja toisin. Tästä reiskasta oli sentään se hyöty, että hän kiskoi väkivalloin sen juuttuneen keittiön ikkunan auki... taidan tosin jättää ikkunan pesemättä vielä vähäksi aikaa, sen verran meni sisu kaulaan sen eilisen yrittämisen jälkeen...

Mutta niin tosiaan, terveiset Maltalta, mukavaa oli ja suurimmaksi osaksi myös aurinkoista. Tässä vielä pari kuvaa (lisää löytyy Facebookista...)