Olen tänään työmatkaleski. Siippa lähti aamulla kuudelta koulutettavaksi Helsinkiin. Ja minä menen huomenna perästä. En tosin koulutettavaksi. Mutta se tarkoittaa, että tänään vietän iltaani omassa seurassani.
Voi että se on jännää! Kahden vuoden naimisissaoloon ei mahdu montaa iltaa, kun olisimme olleet eri osoitteissa. Aiemmin päivällä olin ihan energiaa pullollaan, kun pohdin mitä kaikkea illalla tekisin. Mutta nyt kun ilta hiipii, en ole vieläkään tehnyt ratkaisevia päätöksiä ajankäyttöni suhteen. Ja alkaa jo olla omaa kultaa ikävä...
Mikä ihmeen taika se on, että seurusteluaikana yksinoleminen toisinaan oli ihan itsestäänselvää, mutta kun saman katon alle muutettiin, tuntuu olo melko irralliselta ilman toista. Tiedän. Sitä sanotaan avioliitoksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi leskeä.. Mulla ei ole vielä kokemusta aviotyömatkaleskeydestä, mutta tammikuussa sulho oli viikon muilla mailla vierahilla ja olin kyllä aika solmussa..
Pitäkää hauskaa Helsingissä ja tsemppiä isukille!
Lähetä kommentti